Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:106341 kpl

Saarloos wolfhond

louhik..jpg

WolfSirius Midwinter Night ( Hiisi )

WolfSirius Louhi ( Louhi )

 

 

 

SAARLOOSWOLFHOND

Ryhmä: 1

FCI:n numero: 311

Hyväksytty: FCI 22.1.1999

SKL-FKK 24.10.1999

 

SAARLOOSWOLFHOND

Alkuperämaa: Alankomaat

 

KÄYTTÖTARKOITUS: Saarlooswolfhondia ei ole jalostettu mitään määrättyä  

käyttötarkoitusta varten. Sillä on ominaisuuksia, jotka tekevät siitä sekä uskollisen

että luotettavan kumppanin ja kotikoiran.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Leendert Saarloos (1884 – 1969) rakasti luontoa ja

koiria. Hänen mielestään koirista oli kuitenkin tullut liian inhimillisiä. Hän harrasti

saksanpaimenkoiria ja aikoi jalostaa luonnolliset ominaisuudet takaisin rotuun

saadakseen aikaan parempia käyttökoiria. Tätä tarkoitusta varten hän risteytti perinteistä

preussilaista tyyppiä olevan saksanpaimenkoirauroksen Gerard van der Fransenumin

naarassusi Fleurin kanssa. Fleuri edusti eurooppalaisen susityypin siperialaista

haaraa.

Risteytys takaisin pentujen isään tuotti hänelle kantakoiriksi yksilöitä, joissa oli

neljännes suden perimää. Risteytystä seuranneen kokeilumuotoisen vaiheen aikana

suoritettiin karsintaa ja näin kehittyi uusi rotu, ”eurooppalainen susikoira”.

Tästä uudesta rodusta valikoidut yksilöt toimivat hyvin sokeiden opaskoirina ja

aluksi niiden katsottiinkin olevan soveliaita siihen työhön. Alkuperäisen esi-isän

Gerardin periyttämät käyttökelpoiset ominaisuudet hävisivät vähitellen. Ilmeni,

ettei rotu soveltunut hyvin sen enempää käyttö- kuin opaskoiraksikaan. Leendeert

Saarloosin jalostustyön tulos, ei niinkään käyttökoira vaan ominaisuuksiltaan lähellä

luontoa oleva koira, tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1975. Se nimettiin

silloin saarlooswolfhondiksi kehittäjänsä kunniaksi. Siitä lähtien Nederlandse 

Vereniging van Saarlooswolfhonden (Alankomaiden saarlooswolfhondyhdistys) on

vastannut rodusta ja myös oheisesta uudesta rotumääritelmästä.

YLEISVAIKUTELMA: Voimakasrakenteinen koira, jonka ulkonäkö (ruumiinrakenne,

liikkeet ja karvapeite) muistuttaa sutta. Rakenteeltaan sopusuhtainen ja

melko pitkäraajainen vaikuttamatta silti hontelolta. Sukupuolileima on erittäin

selvä.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Korkeuttaan pitempi. Kuono ja kallo ovat yhtäpitkät.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Eloisa ja erittäin energinen. Luonteeltaan  

itsetietoinen ja itsenäinen. Noudattaa ainoastaan omaa tahtoaan, ei alistu. Isännälleen

äärimmäisen uskollinen ja luotettava, vieraita kohtaan pidättyväinen ja

hieman epäluuloinen. Pidättyväisyys ja susimainen halu paeta oudoissa tilanteissa

ovat ominaisia saarlooswolfhondille, ne tulisi myös säilyttää tyypillisinä rotuominaisuuksina.

Kun vieras lähestyy saarlooswolfhondia, hänen tulisi ymmärtää rodun

käyttäytymistä, sillä varautuneisuus ja halu paeta kuuluvat rodun perimään. Vieraan

uhkaava, epämieluisa lähestyminen voi johtaa suunnattomaan haluun paeta. Tämän

käyttäytymisen tukahduttaminen esimerkiksi pitämällä koira tiukasti kytkettynä,

voi saada sen vaikuttamaan hermostuneelta.

PÄÄ: Susimaiselta vaikuttava ja kooltaan suhteessa runkoon. Ylhäältä ja sivulta

katsottuna kiilan muotoinen. Linja kuonosta hyvin kehittyneisiin poskikaariin on

rodulle tyypillinen. Tavoiteltu susimainen ulkonäkö muodostuu tästä linjasta ja

oikeanmuotoisista, oikein sijoittuneista silmistä.

KALLO-OSA: Tasainen ja leveä. Liioiteltua leveyttä tulee varoa, sillä se vaikuttaa

tyypilliseen kiilan muotoon. Niskakyhmy ja silmäkuopat eivät saa olla selvästi

havaittavat. Kulmakaaret yhtyvät sulavasti kalloon.

OTSAPENGER: Otsan ja voimakkaan kuonon välissä on vähäinen otsapenger.

KIRSU: Hyvin pigmentoitunut. Kuononselkä on kirsun kärkeen asti suora.

KUONO-OSA: Yläleuka ei saa vaikuttaa karkealta kalloon verrattuna. Liian karkea

kuono-osa pilaa tyypillisen susimaisen päänmuodon. Alaleuka ei ole korostunut.

HUULET: Tiiviisti sulkeutuvat.

LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat ovat hyvin kehittyneet. Vahva ja täysihampainen

leikkaava purenta, joka voi myös olla hyvin tiukka.

SILMÄT: Rodun erityispiirre ja korostavat toivottua susimaista vaikutelmaa. Ne

ovat väriltään mieluiten keltaiset, mantelinmuotoiset, hieman vinoasentoiset, eivät

ulkonevat eivätkä pyöreät. Silmäluomet ovat tiiviit. Ilme on valpas ja varautunut,

mutta ei pelokas. Ainoastaan vaaleat silmät antavat toivotunlaisen ilmeen. Silmien   

väri, muoto ja oikea sijainti ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia. Alkuperäinen

keltainen väri tulee säilyttää, joskin vanhoilla koirilla silmät saattavat tummua.

Taipumus ruskeaan väriin ei ole toivottava. Silmäkuopan tulee liittyä kalloon sulavasti:

liian korostuneet silmäkuopat, kulmakaaret ja otsapenger ovat virhe.

KORVAT: Keskikokoiset, paksut, kolmiomaiset ja kärjestään pyöristyneet. Korvat

ovat kiinnittyneet silmien tasolle ja ne ovat sisäpuolelta karvaiset. Ne ovat erittäin

liikkuvaiset ja kuvastavat koiran mielialoja ja tunteita. Liian teräväkärkiset tai liian

ylös kiinnittyneet korvat ovat virhe. Liian kauas toisistaan ja taakse kiinnittyneet

korvat pilaavat pään tyypillisen ulkonäön ja eivät siksi ole toivottavat.

KAULA: Kuiva, hyvin lihaksikas ja hyvin sulavasti runkoon liittyvä. Kaulanaluslinja

kurkusta rintaan on yhtä sulava. Etenkin talvikarva voi muodostaa kauniin

kauluksen. Kaulanahka on erittäin tiivis. Rauhallisessa ravissa pää ja kaula ovat

lähes vaakasuorassa.

RUNKO: Hieman korkeuttaan pitempi.

SELKÄ: Suora ja vahva.

RINTAKEHÄ: Kylkiluut ovat normaalisti kaareutuneet. Rintakehän sulava alalinja

ulottuu korkeintaan kyynärpäiden tasolle. Rinta ja raajojen väli vaikuttavat edestä

katsottuna kohtuullisen leveiltä. Liian voimakas rintakehä ei ole toivottava, sillä

se pilaa tasaiselle ravaajalle tyypilliset, melko solakat ja hyvin susimaiset ääriviivat.

ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva on kiinteä ja hieman kohoava.

HÄNTÄ: Leveä, tuuheakarvainen ja kiinnittynyt siten, että se ulottuu vähintään

kintereisiin. Vaikuttaa melko alas kiinnittyneeltä, jota pieni painauma tyvessä vielä

korostaa. Häntä on asennoltaan hieman kaareutunut, joko sapelinmuotoinen tai

lähes suora. Koiran innostuessa tai ravatessa häntä voi nousta hieman korkeammalle.

RAAJAT

ETURAAJAT

YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat suorat ja lihaksikkaat. Luut ovat poikkileikkaukseltaan

soikeat, eivät liian järeät. Raajat vaikuttavat hieman siroilta runkoon

verrattuna.

LAVAT: Riittävän leveät, pitkät ja luonnollisen viistot, eli noin 30°:n kulmassa

vaakatasoon nähden, eivät liioitellut.

OLKAVARRET: Lapojen mittaiset; lavan ja olkavarren välinen kulmaus on normaali,

ei liioiteltu.

KYYNÄRPÄÄT: Tiiviisti rungonmyötäiset, kuitenkin vapaasti liikkuvat. Kylkiluiden

kaarevuudesta sekä lavan ja olkavarren oikeasta asennosta johtuen eturaajat

ovat kohtuullisen etäällä toisistaan.

KÄPÄLÄT: Ns. jäniksenkäpälät, lihaksikkaat ja kaareutuneet. Päkiät ovat voimakkaasti

kehittyneet. Käpälien, vahvojen ranteiden ja hieman viistojen välikämmenten

ansiosta liikkeet ovat hyvin joustavat ja jäntevät. Koiran seistessä etukäpälät

saavat olla hieman ulospäin kääntyneet.

 

TAKARAAJAT

YLEISVAIKUTELMA: Lantionluu on asennoltaan normaali. Se vaikuttaa kuitenkin

viistommalta alas kiinnittyneen hännän ansiosta, jota pieni painauma hännän

tyvessä vielä korostaa. Takakulmaukset ovat sopusoinnussa etukulmausten kanssa.

Oikein kulmautuneet polvet ja kintereet vaikuttavat hyvin paljon rodulle tyypillisiin

keveisiin liikkeisiin. Pieninkin poikkeama kulmauksista vääristää tyypilliset liikkeet.

Koiran seistessä lievä pihtikinttuisuus on sallittua.

REIDET: Normaalin pituiset ja levyiset, vahvalihaksiset.

POLVET: Eivät liioitellusti kulmautuneet.

KINTEREET: Eivät saa olla liioitellusti kulmautuneet. Luut ja lihakset sallivat

parhaan mahdollisen kinnernivelen ojentumisen.

VÄLIJALAT: Riittävän pitkät (eivät lyhyet), kohtuullisen viistot.

KÄPÄLÄT: Hyvin kehittyneet ja selvästi kaareutuneet.

 

LIIKKEET: Saarlooswolfhond on tyypillinen väsymätön ravaaja, joka pystyy  

helposti liikkumaan pitkiä matkoja omalla vauhdillaan. Suden tavoin se väsyy tuskin

lainkaan normaalisti liikkuessaan. Hyvin rodunomaisten kepeiden liikkeidensä

johdosta se poikkeaa huomattavasti muista roduista. Oikea liikuntatapa on erittäin

riippuvainen rakenteen eri yksityiskohdista, etenkin oikein kulmautuneilla raajoilla

on suuri vaikutus. Vapaasti ravaavan saarlooswolfhondin pää ja kaula ovat lähes

vaakasuorassa; tässä asennossa silmien sijainti ja pään kiilamaisuus ovat erityisen

tunnusomaiset. Väsymättömässä, rodulle tyypillisessä ravissa askel ei ole kovin

pitkä eikä työntö kovin voimakas, jotta keveäaskelinen ja energiaasäästävä liikuntatapa

säilyy.

KARVAPEITE

KARVA: Kesäkarva poikkeaa selvästi talvikarvasta. Talvella on eniten aluskarvaa,

joka yhdessä peitinkarvojen kanssa muodostaa koko rungon peittävän, tuuhean

karvapeitteen ja rodulle erityisen tunnusomaisen kauluksen. Kesällä on eniten peitinkarvaa.

Syksyn ja talven lämpötilan vaihteluilla voi olla suuri vaikutus aluskarvaan,

sitä tulee kuitenkin aina olla havaittavissa. On tärkeää, että vatsa, reisien

sisäsivu ja kivespussi ovat karvaiset.

VÄRI: Karvapeitteen värit ovat:

- musta riistanväri vaaleasta tummasävyiseen, ns. sudenharmaa

- ruskea riistanväri vaaleasta tummansävyiseen, ns metsänruskea

- vaalean kermanvalkoisesta valkoiseen.

Sudenharmailla ja valkoisilla yksilöillä kirsun, silmäluomien, huulien ja kynsien

tulisi olla mustat, metsänruskeilla ja kermanvärisillä maksanruskeat. Karvapeite on

vaaleaa rungon alapuolella, raajojen sisäsivulla ja reisien takaosassa.

Sekä sudenharmailla että metsänruskeilla yksilöillä on tummaa karvaa raajojen

ulkosivulla. Niillä tulisi myös olla ilmeikäs maski.

KOKO

SÄKÄKORKEUS: Urokset 65 - 75 cm ja nartut 60 - 70 cm. Pienet poikkeamat

ylöspäin ovat sallittuja.

 

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna

virheen vakavuuteen.

Pää: liian pyöreät, ulkonevat silmät; liian korostuneet silmäkuopat, joten kulmakaaret

eivät liity sulavasti kalloon; liian ylös kiinnittyneet tai teräväkärkiset korvat,

liian ulos suuntautuneet korvankärjet.

Runko: liian syvä tai liian lyhyt.

Häntä: voimakkaasti kiertynyt tai selän päällä oleva häntä.

Karvapeite: liian hailakat värit eivät ole toivottavia; tumma mantteli on virhe.

 

HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Pieninkin aggressiivisuus; muu kuin rotumääritelmän

sallima karvapeitteen väri.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina

kivespussiin.