Saarloos wolfhond

WolfSirius Midwinter Night ( Hiisi )

WolfSirius Louhi ( Louhi )

SAARLOOSWOLFHOND

Ryhmä: 1

FCI:n numero: 311

Hyväksytty: FCI 22.1.1999

SKL-FKK 24.10.1999

SAARLOOSWOLFHOND

Alkuperämaa: Alankomaat

käyttötarkoitusta varten. Sillä on ominaisuuksia, jotka tekevät siitä sekä uskollisen

että luotettavan kumppanin ja kotikoiran.

koiria. Hänen mielestään koirista oli kuitenkin tullut liian inhimillisiä. Hän harrasti

saksanpaimenkoiria ja aikoi jalostaa luonnolliset ominaisuudet takaisin rotuun

saadakseen aikaan parempia käyttökoiria. Tätä tarkoitusta varten hän risteytti perinteistä

preussilaista tyyppiä olevan saksanpaimenkoirauroksen Gerard van der Fransenumin

naarassusi Fleurin kanssa. Fleuri edusti eurooppalaisen susityypin siperialaista

haaraa.

Risteytys takaisin pentujen isään tuotti hänelle kantakoiriksi yksilöitä, joissa oli

neljännes suden perimää. Risteytystä seuranneen kokeilumuotoisen vaiheen aikana

suoritettiin karsintaa ja näin kehittyi uusi rotu, ”eurooppalainen susikoira”.

Tästä uudesta rodusta valikoidut yksilöt toimivat hyvin sokeiden opaskoirina ja

aluksi niiden katsottiinkin olevan soveliaita siihen työhön. Alkuperäisen esi-isän

Gerardin periyttämät käyttökelpoiset ominaisuudet hävisivät vähitellen. Ilmeni,

ettei rotu soveltunut hyvin sen enempää käyttö- kuin opaskoiraksikaan. Leendeert

Saarloosin jalostustyön tulos, ei niinkään käyttökoira vaan ominaisuuksiltaan lähellä

luontoa oleva koira, tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1975. Se nimettiin

Vereniging van Saarlooswolfhonden (Alankomaiden saarlooswolfhondyhdistys) on

vastannut rodusta ja myös oheisesta uudesta rotumääritelmästä.

liikkeet ja karvapeite) muistuttaa sutta. Rakenteeltaan sopusuhtainen ja

melko pitkäraajainen vaikuttamatta silti hontelolta. Sukupuolileima on erittäin

selvä.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Korkeuttaan pitempi. Kuono ja kallo ovat yhtäpitkät.

itsetietoinen ja itsenäinen. Noudattaa ainoastaan omaa tahtoaan, ei alistu. Isännälleen

äärimmäisen uskollinen ja luotettava, vieraita kohtaan pidättyväinen ja

hieman epäluuloinen. Pidättyväisyys ja susimainen halu paeta oudoissa tilanteissa

ovat ominaisia saarlooswolfhondille, ne tulisi myös säilyttää tyypillisinä rotuominaisuuksina.

Kun vieras lähestyy saarlooswolfhondia, hänen tulisi ymmärtää rodun

käyttäytymistä, sillä varautuneisuus ja halu paeta kuuluvat rodun perimään. Vieraan

uhkaava, epämieluisa lähestyminen voi johtaa suunnattomaan haluun paeta. Tämän

käyttäytymisen tukahduttaminen esimerkiksi pitämällä koira tiukasti kytkettynä,

voi saada sen vaikuttamaan hermostuneelta.

katsottuna kiilan muotoinen. Linja kuonosta hyvin kehittyneisiin poskikaariin on

rodulle tyypillinen. Tavoiteltu susimainen ulkonäkö muodostuu tästä linjasta ja

oikeanmuotoisista, oikein sijoittuneista silmistä.

tyypilliseen kiilan muotoon. Niskakyhmy ja silmäkuopat eivät saa olla selvästi

havaittavat. Kulmakaaret yhtyvät sulavasti kalloon.

OTSAPENGER: Otsan ja voimakkaan kuonon välissä on vähäinen otsapenger.

KIRSU: Hyvin pigmentoitunut. Kuononselkä on kirsun kärkeen asti suora.

kuono-osa pilaa tyypillisen susimaisen päänmuodon. Alaleuka ei ole korostunut.

HUULET: Tiiviisti sulkeutuvat.

leikkaava purenta, joka voi myös olla hyvin tiukka.

ovat väriltään mieluiten keltaiset, mantelinmuotoiset, hieman vinoasentoiset, eivät

ulkonevat eivätkä pyöreät. Silmäluomet ovat tiiviit. Ilme on valpas ja varautunut,

väri, muoto ja oikea sijainti ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia. Alkuperäinen

keltainen väri tulee säilyttää, joskin vanhoilla koirilla silmät saattavat tummua.

Taipumus ruskeaan väriin ei ole toivottava. Silmäkuopan tulee liittyä kalloon sulavasti:

liian korostuneet silmäkuopat, kulmakaaret ja otsapenger ovat virhe.

ovat kiinnittyneet silmien tasolle ja ne ovat sisäpuolelta karvaiset. Ne ovat erittäin

liikkuvaiset ja kuvastavat koiran mielialoja ja tunteita. Liian teräväkärkiset tai liian

ylös kiinnittyneet korvat ovat virhe. Liian kauas toisistaan ja taakse kiinnittyneet

korvat pilaavat pään tyypillisen ulkonäön ja eivät siksi ole toivottavat.

kurkusta rintaan on yhtä sulava. Etenkin talvikarva voi muodostaa kauniin

kauluksen. Kaulanahka on erittäin tiivis. Rauhallisessa ravissa pää ja kaula ovat

lähes vaakasuorassa.

RUNKO: Hieman korkeuttaan pitempi.

SELKÄ: Suora ja vahva.

ulottuu korkeintaan kyynärpäiden tasolle. Rinta ja raajojen väli vaikuttavat edestä

katsottuna kohtuullisen leveiltä. Liian voimakas rintakehä ei ole toivottava, sillä

se pilaa tasaiselle ravaajalle tyypilliset, melko solakat ja hyvin susimaiset ääriviivat.

ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva on kiinteä ja hieman kohoava.

kintereisiin. Vaikuttaa melko alas kiinnittyneeltä, jota pieni painauma tyvessä vielä

korostaa. Häntä on asennoltaan hieman kaareutunut, joko sapelinmuotoinen tai

lähes suora. Koiran innostuessa tai ravatessa häntä voi nousta hieman korkeammalle.

RAAJAT

ETURAAJAT

soikeat, eivät liian järeät. Raajat vaikuttavat hieman siroilta runkoon

verrattuna.

vaakatasoon nähden, eivät liioitellut.

ei liioiteltu.

kaarevuudesta sekä lavan ja olkavarren oikeasta asennosta johtuen eturaajat

ovat kohtuullisen etäällä toisistaan.

kehittyneet. Käpälien, vahvojen ranteiden ja hieman viistojen välikämmenten

ansiosta liikkeet ovat hyvin joustavat ja jäntevät. Koiran seistessä etukäpälät

saavat olla hieman ulospäin kääntyneet.

TAKARAAJAT

viistommalta alas kiinnittyneen hännän ansiosta, jota pieni painauma hännän

tyvessä vielä korostaa. Takakulmaukset ovat sopusoinnussa etukulmausten kanssa.

Oikein kulmautuneet polvet ja kintereet vaikuttavat hyvin paljon rodulle tyypillisiin

keveisiin liikkeisiin. Pieninkin poikkeama kulmauksista vääristää tyypilliset liikkeet.

Koiran seistessä lievä pihtikinttuisuus on sallittua.

REIDET: Normaalin pituiset ja levyiset, vahvalihaksiset.

POLVET: Eivät liioitellusti kulmautuneet.

parhaan mahdollisen kinnernivelen ojentumisen.

VÄLIJALAT: Riittävän pitkät (eivät lyhyet), kohtuullisen viistot.

KÄPÄLÄT: Hyvin kehittyneet ja selvästi kaareutuneet.

helposti liikkumaan pitkiä matkoja omalla vauhdillaan. Suden tavoin se väsyy tuskin

lainkaan normaalisti liikkuessaan. Hyvin rodunomaisten kepeiden liikkeidensä

johdosta se poikkeaa huomattavasti muista roduista. Oikea liikuntatapa on erittäin

riippuvainen rakenteen eri yksityiskohdista, etenkin oikein kulmautuneilla raajoilla

on suuri vaikutus. Vapaasti ravaavan saarlooswolfhondin pää ja kaula ovat lähes

vaakasuorassa; tässä asennossa silmien sijainti ja pään kiilamaisuus ovat erityisen

tunnusomaiset. Väsymättömässä, rodulle tyypillisessä ravissa askel ei ole kovin

pitkä eikä työntö kovin voimakas, jotta keveäaskelinen ja energiaasäästävä liikuntatapa

säilyy.

KARVAPEITE

joka yhdessä peitinkarvojen kanssa muodostaa koko rungon peittävän, tuuhean

karvapeitteen ja rodulle erityisen tunnusomaisen kauluksen. Kesällä on eniten peitinkarvaa.

Syksyn ja talven lämpötilan vaihteluilla voi olla suuri vaikutus aluskarvaan,

sitä tulee kuitenkin aina olla havaittavissa. On tärkeää, että vatsa, reisien

sisäsivu ja kivespussi ovat karvaiset.

- musta riistanväri vaaleasta tummasävyiseen, ns. sudenharmaa

- ruskea riistanväri vaaleasta tummansävyiseen, ns metsänruskea

- vaalean kermanvalkoisesta valkoiseen.

Sudenharmailla ja valkoisilla yksilöillä kirsun, silmäluomien, huulien ja kynsien

tulisi olla mustat, metsänruskeilla ja kermanvärisillä maksanruskeat. Karvapeite on

vaaleaa rungon alapuolella, raajojen sisäsivulla ja reisien takaosassa.

Sekä sudenharmailla että metsänruskeilla yksilöillä on tummaa karvaa raajojen

ulkosivulla. Niillä tulisi myös olla ilmeikäs maski.

KOKO

ylöspäin ovat sallittuja.

virheen vakavuuteen.

eivät liity sulavasti kalloon; liian ylös kiinnittyneet tai teräväkärkiset korvat,

liian ulos suuntautuneet korvankärjet.

Runko: liian syvä tai liian lyhyt.

Häntä: voimakkaasti kiertynyt tai selän päällä oleva häntä.

Karvapeite: liian hailakat värit eivät ole toivottavia; tumma mantteli on virhe.

sallima karvapeitteen väri.

kivespussiin.